Raviurheilun nousu kansanhuvista Suomen suosituimpien urheilulajien joukkoon

Tiesitkö, että raviurheilu on jääkiekon jälkeen Suomen rahallisesti suosituin urheilulaji? Suosiosta huolimatta raviurheilu kuitenkin on monelle suomalaiselle edelleen suhteellisen tuntematon laji. Ravikansa seuraa ravikilpailuja aivan yhtä intohimoisesti kuin jääkiekon suurkuluttajat jääkiekkoa, mutta mestaruuskilpailuiden aikana kansan katse kääntyy aina jääkiekon ja jalkapallon kaltaisiin suurtapahtumiin, siinä missä harva raveja tuntematon penkkiurheilija päätyy seuraamaan ravikilpailua.

Tästä löytyykin selitys sille, että monelle suomalaisille raviurheilu on pysynyt yllättävän tuntemattomana, vaikka se päihittääkin rahallisesti suosiossaan niin pesäpallon, jalkapallon kuin yleisurheilun. Pelkästään jo vuonna 2016 Suomesta löytyi Suomen Hippos Ry:n mukaan yli 220 000 raviharrastajaa ja seuraajaa, yli 3 000 valmentajaa ja yli 1 800 ohjastajaa. Kyseessä ei siis todellakaan ole mikään pieni bisnes.

Miten sitten raviurheilusta on kasvanut 1800-luvun kyläläisten huvista rahakas ja valtavan suosittu laji ympäri Suomea?

Suomen työläisväestön kilvanajot

Suomalaisen raviurheilun juuret yltävät aina 1800-luvun alkuun, jolloin maaseutuja asuttava työläisväestö alkoi harrastamaan keskenään enemmän tai vähemmän vakavia kilvanajoja. Kilvanajo on monen historiaa tutkineen mukaan lähtenyt todennäköisesti liikkeelle ihmisten luontaisesta kilpailuviestistä ja siitä, että monet kyläläiset halusivat todistaa, kenen hevonen oli kaikkein nopein ja vikkelin.

Vähemmän virallisia ravikilpailuja alettiin järjestämään samoihin aikoihin, kun ensimmäisiä kilvanajoja järjestettiin pitkin maakuntia, mutta itse raviurheiluun erikoistunut ensimmäinen organisaatio perustettiin vasta aivan 1900-luvun alkupuolella.

Raviurheilu alkoi saada tukea ja tunnustusta myös valtiolta, joka näki raviurheilun loistavana keinona kehittää hevosen hyödyntämistä taloudessa. Maakuntien välisten kilpailujen lisäksi Suomessa alettiin järjestää myös valtionajoja, joihin vain siitokseen hyväksytyt hevoset pystyivät osallistumaan.

Muutamassa kymmenessä vuodessa työläisväestön viikonloppuhuvista oli kasvanut koko kansan urheilulaji aina valtiovaltaa myöten.

Suomen Hevosjalostusliittojen Keskusliitto perustetaan

Suomen ensimmäinen virallinen ravirata rakennettiin Helsinkiin jo vuonna 1884. Raviradan jälkeen myös vahva suomalaisten oma rotu, suomenhevonen, kirjattiin kantakirjaan vuonna 1907. Tuolloin vielä hyvin maatalouspainotteinen Suomi alkoi panostaa yhä enemmän hevosten ominaisuuksiin ja erityisesti suomenhevosen jalostukseen. Valtakunnallisesti suomenhevosesta haluttiin kuitenkin kehittää erityisesti metsä- ja maatalouden puitteisiin, ja näin ollen urheiluun suunnattujen hevosten jalostus jäi vielä lajin harrastajien käsiin. Uuden suunnan raviurheilulle antoi kuitenkin vuonna 1909 perustettu Suomen Hevosjalostusliittojen Keskusliitto, joka lähti toteuttamaan valtion säätämää politiikkaa hevostaloudesta.

Kymmenen vuotta myöhemmin myös itse raviurheilijat saivat aivan oman keskusjärjestönsä Suomen Ravirenkaan aloittaessa toimintansa, jolloin suomalainen raviurheilu viimeistään lähti huippunousuun. Mukaan kuvioihin astuivat vuonna 1924 perustetut Kuninkuusravit, joista on kasvanut vuosien varrella koko Suomen suurin ja merkittävin ravitapahtuma.

Sota koettelee

Seuraava tärkeä askel suomalaisessa raviurheilussa otettiin vuonna 1928, kun totalisaattoripeli eli tunnetummin toto-peli otettiin mukaan ravikilpailuihin. Toto-peli ei tuolloin kuitenkaan saavuttanut juurikaan mainetta, sillä 1930-luvun lama iski rajusti myös raviurheiluun. 1930-luvussa ravikilpailut saivat tahtomattaan Suomessa turhanpäiväisen ja merkityksettömän ajanvietteen maineen.

Maailmansotien aikana myös hevoselle löydettiin enemmän töitä maatilojen ja tuotantolaitosten ahkerina puurtajina, eikä kilpailuihin ollut enää aikaa. Sodan jälkeen koittanut maan ja talouden jälleenrakennus johti siihen, että hiljalleen sekä metsä- että maatalous koneellistuivat ja hevosia ei tarvittukaan enää niin paljon fyysiseen työhön kuin aikaisemmin.

Koneellistuminen ja sodan jälkeinen jälleenrakennus johtivatkin siihen, että muutamassa vuosikymmenessä hevosten määrä tippui jopa alle kymmenesosaan siitä, mitä se esimerkiksi oli ennen sotaa. Raviurheilun maine pysyi vielä pitkään maalaisten viihteenä.

Lämminveriset saapuivat Suomeen

Suomalainen raviurheilu joutui myllerrykseen 1950-luvun vaiheessa, kun lämminveriset hevoset alkoivat saapua Suomeen. Lämminveristen tuloon on uskottu vaikuttavan myös se seikka, että Neuvostoliiton johto lahjoitti vuonna 1958 tuolloiselle presidentti Kekkoselle kaksi tiineenä olevaa orlovravuria. Tammojen tulo johti ratkaisevasti siihen, että valtio päätti sallia myös lämminveristen ravihevosten käyttämisen raviurheilussa suomenhevosen lisäksi. Jo muutamaa vuotta myöhemmin, vuonna 1960 Suomessa järjestettiin jo ensimmäiset täysin kotimaiset lämminverilähdöt.

Suomen nopea talouskasvu, hevosen roolin siirtyminen työstä vapaa-aikaan sekä valtava kansalaisten muuttoliike maalta kaupunkeihin nostattivat raviurheilun suosiota myös tavallisen väestön keskuudessa, sillä yhä useampi pääsi seuraamaan suuremmissa kaupungeissa järjestettäviä kisoja. 1970-lukua pidetäänkin tänä päivänä yhtenä Suomen raviurheilun nykyaikaistamisen keskeisimpänä vaiheena.

Vuosittain järjestettävien ravikilpailujen lukumäärät ja yleisömäärät nousivat seuraavan vuosikymmenen aikana ennennäkemättömiin lukemiin.

Suomen raviurheilu kansainvälistyy

Hevosurheilu organisoitui entisestään, kun vuonna 1973 hevosalan järjestöt yhdistettiin Suomen Hippos Ry:ksi. Toto-pelin tuottama valtionosuus käännettiin hevosurheilun parissa toimiville maksettaviin kasvattajapalkkioihin, jotka piristivät merkittävästi kotimaista hevoskasvatusta. Myös suurimpien kaupunkien raviradat rakennettiin tuohon aikaan, ja lisäksi suomenhevonen alkoi menestyä kansainvälisissä kilpailuissa. Suomen raviurheilu otti ison askeleen kansainvälistymiseen, kun Suomen Hippoksesta tuli vuonna 1974 Euroopan Raviliiton jäsen.

Raviurheilun nousukausi joutui kuitenkin pyörremyrskyn silmään 1980-luvulla, jolloin valtakunnallinen toto-peli siirtyi silloisen Veikkauksen hoidettavaksi ja Suomen arpajaisverolaki uudistettiin. Tästä alkoi pitkä ja monimutkainen valtataisto hevosammattilaisten ja valtion välillä. 1990-luku kuitenkin tuki lamasta huolimatta raviurheilun suosiollista kehitystä ja Euroopan Unioniin liittyminen toi hevoskasvattajille ja hevosalan ammattilaisille odotettuja tukia.

Raviurheilu onkin kyennyt myllerryksestä huolimatta ylläpitämään suosiotaan, ja erityisesti Kuninkuusravit viehättävät lajin harrastajia ja penkkiurheilijoita edelleen.