Ravihevoset ja ravien varusteet

Ravikilpailuissa hevonen on pääosassa

Ravikilpailuissa kilpaillaan niin, että ohjastaja istuu vaunuissa hevosen takana ja hevonen kulkee raviksi tunnistettavaa askellusta. Ravikilpailun säännöistä ja ravista lajina on mahdollista lukea enemmän niistä kertovissa artikkeleissa, ja tässä keskitytään hevosiin sekä raviurheilussa käytettävään varustukseen.

Varustusta tarvitaan kilpailuissa sekä raviohjastajille ja hevosille. Hevosten varustus voi vaihdella hieman riippuen siitä, minkälainen hevonen on kyseessä. Pääosin noudatetaan kuitenkin linjaa, jossa kaikilla on käytössä samanlainen varustus, joka on määritelty kilpailuiden säännöissä.

Ravihevosia voidaan jaotella kylmä- ja kuumaverisiin

Kylmäveriset hevoset ovat tyypillisesti rakenteeltaan raskaampia ja luonteeltaan rauhallisempia kuin lämminveriset hevoset. Nämä hevoset kehitettiin alun perin auttamaan maataloudessa muun muassa peltotöissä ja siksi ne ovatkin melko kestäviä. Kylmäveristen hevosten askellus on lyhyempi kuin lämminveristen ja niillä on enemmän lihaksia erityisesti ruumiin takaosassa, jonka vuoksi ne jaksavat esimerkiksi vetää perässään isoja kuormia. Kylmäveriset hevoset ovat myös käsiteltäessä melko miellyttäviä, ja ne on jalostettu rauhallisiksi ja tottelevaisiksi, jonka lisäksi ne ovat hyvin kärsivällisiä.

Lämminveriset hevoset kuuluvat rakenteeltaan kevyempiin hevostyyppeihin ja ne on usein helppo tunnistaa linjakkaasta ja solakasta olemuksestaan. Lämminveriset on kehitetty ensisijaisesti ratsastukseen ja ne ovatkin ketteriä ja nopeita. Lämminveriset hevoset ovat usein luonteeltaan myös kylmäverisiä rotuja haastavampia, vaikka poikkeuksia luonnollisesti löytyy. Ne ovat usein säikympiä ja temperamenttisempia ja vaativat osaavaa ratsastajaa tai ohjaajaa.

Lämminveriset hevoset jaetaan vielä täysverisiin ja puoliverisiin, joista täysverisinä pidetään puhdasrotuisia pitkälle jalostettuja hevosia, esimerkiksi englannintäysveristä.

Lämminveriravurit kilpailevat omissa lähdössään

Koska lämminveristen hevosten ruumiinrakenne on huomattavasti erilainen kuin kylmäverisillä, on luonnollista, että niillä on ravikisoissa myös omat lähtönsä, jossa ne kilpailevat. Ravihevosia on usein jalostettu pitkään ja ravi on toisenlaista kuin laukka, joten hevosen lihaksisto kehittyy harjoittelun myötä tietynlaiseksi. Ravihevosten jalostuksessa ei myöskään ole tähdätty muuhun kuin hyvien raviominaisuuksien kehittämiseen. Lämminveriravurit ovat nopeita ja menestyvät uransa jälkeen usein myös ratsukäytössä.

Tunnetut lämminveriravurit ovat amerikanravuri, orlovravuri, ranskanravuri ja venäjän ravuri.

  • Amerikanravuri on voimakasrakenteinen ja se on usein mittasuhteiltaan korkea erityisesti takaosasta. Ravurina amerikanravuri on hyvin suosittu, ja sitä pidetäänkin maailman nopeimpana ravihevosrotuna.
  • Orlovravuri on näyttävä, usein väriltään kimo, ja se muistuttaa ulkoisesti myös laukkakisoissa käytettyjä hevosia. Se on rakenteeltaan siro, pitkäkaulainen ja pienikorvainen.
  • Ranskanravuri on rakenteeltaan melko karkea johtuen sen työhevosesi-isistä. Se on lämminveriseksi hevoseksi myös melko hyväluonteinen ja kiltti.
  • Venäjänravuri on syntynyt orlovravurin ja amerikanravurin risteytyksenä ja se on siro ja jäntevä hevonen.

Suomenhevosilla on Suomessa erityisasema

Suomenhevonen on yksi nopeimmista kylmäveriroduista ja Pohjoismaissa onkin yleistä, että kylmäverisiä käytetään ravikilpailuissa. Suomenhevosen osallistumisoikeutta on kuitenkin rajattu kilpailuissa jonkin verran johtuen osittain siitä, että kaikki eivät luokittele sitä kylmäveriseksi, vaan suomenhevosta voidaan pitää myös yleishevosena, ja joissain luokituksessa se vastaa raskaan lämminverisen kriteerejä. Suomenhevonen on täysin Suomessa kehitetty, ja luonnollisesti suomalaisille tärkeä rotu. Suomessa järjestetään erikseen kisoja pelkästään suomenhevosille, ja ne saavat usein osallistua myös kylmäveristen lähtöihin.

Suomenhevonen polveutuu maatiaishevosroduista ja siitä on merkintöjä Suomesta jo keskiajalta. Suomenhevonen on ennen kaikkea monipuolinen käyttöhevonen, jota sen ruumiinrakenne vastaa. Se on lämminverisiä raskasrakenteisempi, mutta sirompi kuin kylmäveriset hevoset. Luonteeltaan suomenhevoset ovat usein rauhallisia ja hyväluontoisia. Hevosen keskivartalo on melko pitkä ja se on korkeudeltaan keskikokoinen. Hevonen on myös lihaksikas, ja sen jalat ovat varmat.

Suomenhevosia on Suomessa neljään eri suuntaan, joista ravikilpailuissa on luonnollisesti suosittu juoksija- eli ravurisuuntaista hevosta.

Hevosen ja ohjastajan varusteet

Hevosen hyvinvointi on ehdottoman tärkeää ravikisoissa ja se parantaa myös suoritusta ja lisää hevosen motivaatiota. Hevonen täytyy kengittää, ja kavioiden kunto tulee tarkastaa päivittäin. Hevosenkengät lisäävät kestävyyttä ja vähentävät rasitusta. Kengitys on vaativaa työtä, ja se kannattaa jättää ammattilaiselle. Hevosraveissa hevosilla voidaan käyttää jalkasuojia, jotka toimivat ehkäisten jalkavammoja. Hevoseen kiinnitetään kilpakärryt valjailla, jotka ovat mahdollisimman kevyet ja miellyttävät käyttää. Tätä valjaiden kiinnittyvää osaa sanotaan silaksi ja sen rakenteessa esiintyy vaihtelua.

Hevosen vetämät kärryt, joissa ohjastaja istuu, ovat mahdollisimman kevyet ja hyvin tasapainotetut. Niistä kulkevat aisat kiinnitetään usein hevosen valjaisiin. Raviohjastajat tarvitsevat luonnollisesti kypärän ja muut turvavarusteet, esimerkiksi niskasuojan tai turvaliivin. Kaikissa kisoissa näitä ei säännöissä vaadita, mutta ohjastajan turvallisuuden kannalta ne ovat suositeltuja.

Lisäksi sään mukainen pukeutuminen esimerkiksi harjoituksissa on ehdotonta. Raviohjastaja tarvitsee myös ajolasit pitääkseen näkökenttänsä selvänä. Varusteisiin kuuluu lisäksi erilaisia ajopiiskoja ja hanskat, jotka pitävät kädet lämpimänä kylmillä säillä.

Raveissa hevosen suoritus on tärkein

Raveissa vaihtelua esiintyy niin hevosissa kuin varusteissa, ja luonnollisesti kisoissa on tärkeää pyrkiä mahdollisimman hyvään suoritukseen. Siksi on tärkeää, että varusteet eivät esimerkiksi paina liikaa ja hidasta siten hevosen vauhtia. Niiden täytyy myös olla hyvin tasapainossa, jotta liike on tasapuolista, eikä hevoselle aiheudu tasapainoerosta johtuen rasitusvammoja. Vastuullinen raviohjastaja huolehtii aina hevosensa hyvinvoinnista ja tunnistaa, jos hevonen ei ole kilpailukunnossa. Hyvä ohjastaja kykenee myös hallitsemaan hevostaan ilman pelkoa ja voimankäyttöä.